Perinteiset turkkilaiset jälkiruoat

Perinteiset turkkilaiset jälkiruoat

Nämä seudut ovat jälkiruokien näkökulmasta alueen hedelmällisimpiä. Turkkilainen yhteiskunta tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ruokakulttuuristaan, jonka taustalla on hyvää ruokaa ja makuja arvostava kansa. Turkkilainen keittiö kuuluu maailman viiden parhaan joukkoon sekä monipuolisuudeltaan että maultaan, ja myös jälkiruoissa se on varteenotettava. Selvitimme, mitkä perinteiset turkkilaiset jälkiruoat ovat tunnetuimpia ja millä nimillä niitä kutsutaan. Tässä ovat perinteiset turkkilaiset jälkiruoat menneisyydestä nykypäivään.

Tulumba-jälkiruoka

Se on pieni, mutta maku on mahtava… Tulumba-jälkiruoka! Tulumba on yksi parhaista siirapilla kostutetuista jälkiruoista. Se kuuluu niihin herkkuihin, joiden valmistuksen sanotaan olevan kotona mahdotonta – kunnes reseptin lukemisen jälkeen todetaankin, ettei se ole vaikeaa.

Halka tatlı eli turkkilaiset churrot

Halka tatlı, joka tunnetaan myös turkkilaisina churroina, on Adanan keittiöstä lähtöisin oleva hyvin suosittu leivonnainen. Se valmistetaan uppopaistamalla uurteista taikinaa öljyssä ja upottamalla se sitten siirappiin. Yleensä sen kanssa tarjoillaan murskattuja pistaasipähkinöitä.

Baklava

Baklava on Turkille niin tärkeä, että Kreikan ja Turkin välille oli lähimenneisyydessä vähällä syntyä diplomaattinen kriisi kiistasta, jossa kysyttiin melkeinpä: ”Kenen baklava?” Leikki sikseen: on totta, että Kreikan puoli on hakenut baklavan kansainvälistä patenttia. Ennen kriisiä aiheesta käytiin maassa kiivasta keskustelua, ja Gaziantep otti siihen selvän kannan. Baklava valmistetaan kerroksittain levitetystä ohuesta taikinasta, joka paistetaan saksanpähkinöiden tai pistaasipähkinöiden kanssa. Yleisestä valmistusohjeesta huolimatta jälkiruoan tekeminen vaatii paljon hienovaraisuutta ja taitoa.

Baklava on peräisin Turkista, ja sen nimi juontuu mongolian kielen ”Bayla”-sanasta, joka tarkoittaa käärimistä. Nimi muodostui ”baglaya”-tyyppisestä ilmauksesta, ja sana levisi turkista muihin kieliin. Baklava on listamme kärjessä, sillä se on satoine lajikkeineen ja tyyleineen yksi maamme tärkeimmistä brändeistä.

Katmer

Jos matkasi vie Gaziantepiin ja puhutaan taikinapohjaisista jälkiruoista, katmeria ei voi sivuuttaa. Gaziantepin kansallisjälkiruoka katmer valmistetaan ohuesta baklavataikinasta, joka voidellaan niin, että sitä katsellessa tuntuu kuin se voisi hajota käsiin. Baklavan tapaan siirapilla kostutettu katmer kuuluu perinteisten turkkilaisten jälkiruokien listallemme herkkuna, jota kannattaa ehdottomasti maistaa, jos käyt Gaziantepissa.

Kalburabastı

Kalburabastı, joka tunnetaan myös taatelijälkiruokana, on siirapilla kostutettu leivonnainen. Se eroaa taikinaleivonnaisista ja muistuttaa nyyttien ryhmään kuuluvaa, karkkimaisen tuntuista herkkua; kalburabastın rakenne on tiiviimpi. Nimi Kalburabastı tulee siitä, että taikina painellaan valmistuksen aikana kalibrointivälinettä tai siivilää vasten. Kalburabastı-jälkiruoassa käytetään saksanpähkinää.

Hanım Göbeği

Hanım Göbeği -jälkiruoka herättää huomiota nimellään enemmän kuin maullaan. Osmanien palatsiin juurensa ulottuva Hanım Göbeği eli ”rouvan napa” valmistetaan taikinasta ja siirapista. Se muistuttaa suuresti İzmir lokmaa: hiivataikina paistetaan ja maustetaan kylmällä siirapilla. Myös jälkiruoan nimi juontuu Osmanien palatsista. Munkin muotoiseksi tehty jälkiruoka muistuttaa pullistuneen muotonsa vuoksi naisen vatsaa. Nimi kertoo myös siitä, että Osmanien aikana arvostettiin enemmän naisia, joilla oli litteä vatsa.

Kadayıf

Kadayıfilla on tietenkin tärkeä paikkansa perinteisten turkkilaisten makeisten joukossa, mutta siihen on vaikuttanut myös arabikulttuuri. Kadayıfista on 3 eri muotoja, kuten litteä silputusta taikinasta tehty kadayıf, säiemäinen kadayıf ja leipäkadayıf. Ne eroavat toisistaan valmistustavaltaan, ja kullakin on jälkiruokien joukossa oma luonteensa. Silputtu taikina valmistellaan, paistetaan ja kypsennetään sitten siirapissa. Säiemäisen kadayıfin valmistuksessa on puolestaan oma menetelmänsä, ja sen kypsentäminen vaatii taitoa. Seuraavaksi tutustutaan tekniikkaan, jolla raakaa silputtua taikinaa valmistetaan.

Muista kadayıf-tyypeistä litteän kadayıfin taikinaan lisätään kananmuna, kun taas leipäkadayıfin taikina muistuttaa leipätaikinaa – siitä tulee myös sen nimi. Kaikkia kolmea tyyppiä kutsutaan yhteisnimellä kadayıf, sillä ne kostutetaan siirapilla ja paistetaan. Sana kadayıf on arabialainen ja tulee juuresta, joka yhdistetään baklavaan.

Sütlü Nuriye

Tässä on jälleen jälkiruoka, jonka nimi herättää uteliaisuutta. Ennen kuin kerromme maitoa sisältävän Nuriyen tarinan, on hyvä mainita, että kyseessä on baklavatyyppinen taikinaleivonnainen, jossa on myös maitoa ja joka siten tuo mieleen maitopohjaiset jälkiruoat. Miksi siinä sitten on maitoa? Kun baklavan hinta nousi vallankumouksen aikana ylärajoilleen, Sütlü Nuriye keksittiin baklavan vaihtoehdoksi: siirapin sijaan käytettiin maitoa ja maapähkinöiden sijaan hasselpähkinöitä. Keksintö sai kuitenkin suuren suosion, ja jälkiruoka on yhä ajankohtainen. Kaikkia askarruttavaan kysymykseen siitä, mistä nimi Sütlü Nuriye tulee, ei ole selvää vastausta.

Aşure eli ashura

Ashura on makea jälkiruoka, johon liittyy uskonnollisia perinteitä. Sen nimi tulee arabiankielisestä sanasta ashura. Islamissa tärkeä Muharramin kuukausi mainitaan joissakin yhteyksissä ashuran kuukautena. Katsotaan ensin, mistä ashuran tarina on peräisin. Kertomuksen mukaan profeetta Nooa rakensi arkkinsa ja teki sen tunnetuksi niille, jotka uskoivat häneen.

Matkan edetessä he sekoittivat vähentyneiden varastojensa vuoksi kaiken, mitä heillä oli, ja tekivät siitä suuren keiton, jotta pärjäisivät taloudellisemmin. He pitivät keiton avulla pintansa vedenpaisumuksen loppuun asti. Tarinan keitosta tuli nykyinen ashura. Siksi aşuren ainesosia voi lisätä sen mukaan, mitä valmistajat itse haluavat siihen laittaa. Aşuren valmistaminen ja jakaminen Muharramin kuussa kehittyi Osmanien aikana. Siksi aşure voidaan lukea perinteisten turkkilaisten makeisten joukkoon.

Zerde

Nyt vuorossa on aivan toisenlainen jälkiruoka. Millainen jälkiruoka zerde oikein on? Kurkuma on itse asiassa tämän listan vähiten tunnettu jälkiruoka. Nimi tulee kurkuman ja jälkiruoalle värin antavan sahramin käytöstä. Rikkoutuneesta riisistä, kurkumasta, tärkkelyksestä, maapähkinöistä ja rypäleistä valmistettava jälkiruoka on omaa luokkaansa. Zerden kaupunki on Gaziantep. Yleensä makeana taikinaleivonnaisena tunnettu jälkiruokatyyppi näkyy myös Gaziantepin keittiön zerdenä. Jälkiruoat osoittavat, että Turkilla on tärkeä asema keittiössä.

Cezerye

Otamme mukaan myös cezeryen, jota saat parhaiten Istanbulin maustebasaarista, turkkilaisten makeisten kategoriaan. Maustebasaarissa on runsaasti mausteita, ja cezeryessä niitä on monia: neilikasta kurkumaan ja inkivääristä kaneliin. Sen pääraaka-aine on porkkana. Lisää mausteet porkkanasoseen ja saksanpähkinöiden seokseen ja ripottele päälle

Güllaç

Güllaç tulee monelle mieleen ramadanista, mutta sitä ei tarvitse syödä vain ramadanin aikana. Güllaç-levy valmistetaan sekoittamalla maissitärkkelys ja vehnäjauho veteen ja tekemällä niistä ohut taikina. Tuotetta voi käyttää güllaç-jälkiruoan lisäksi myös leivonnaisten valmistukseen. Jälkiruoan nimi on kehittynyt ruusua tarkoittavasta aterian nimestä ruusua sisältävän ruokalajin nimeksi, koska sitä valmistettaessa käytetään ruusuja. Maito ja taikina kohtaavat tässä erityisessä herkussa, jonka juuret ulottuvat Osmanien palatsiin.

Künefe

Päätämme perinteisten turkkilaisten jälkiruokien sarjan Hatayhin: vuorossa on jälleen tulella paistettava kadayıf-jälkiruoka. Künefe on myös turkkilais-arabialaisen kulttuurin yhteinen herkku. Sitä nautitaan kebabin jälkeen, ja se kypsennetään hitaasti liedellä ilman kantta. Hatayn juusto tekee siitä vastustamattoman.

Mitä sitä sanotaankaan: ”Syödään makeaa, puhutaan makeita.” Hyvää ruokahalua kaikille.